The Funeral

 +

Maaliskuussa

Avocadon siemen nukkui pari kuukautta hiljaa ruukussaan, kunnes eräänä päivänä se päätti kurkistaa kuorestaan. Sen jälkeen se on kasvanut hurjaa vauhtia ja on nyt jo melkein metrin korkuinen. Tuntuu, että itsekin ryhdistäytyy monta senttiä kevään (ja valon) tullen. Ryhdistäytyneenä sitten ompelin uuden tyynynpäälisen vanhoista housuista. Lisää ryysyjä odottaisi korillinen ja penkin nojalla pino korjattavia housunpolvia.  

Tattaririeskoja olen pyöräytellyt aina välillä leivänhimoon. Nopeaa ja perushyvää. Ainekset olen heittänyt aina käsituntumalla, mutta voisin ehkä uskaltautua heittämään suuntaa antavan ohjeen tännekin. Ja yrittää seuraavalla kerralla mittailla tarkemmin.

Kuminaiset tattaririeskat (hiivaton, gluteeniton)

n. 4 jättimäistä rkl:sta kreikkalaista jogurttia (10% fat) (niin paljon kuin lusikassa pysyy ;)

1 kananmuna

n 1-1 1/2 tl laadukasta suolaa

kourallinen auringonkukansiemeniä

"iso ripaus" pellavarouhetta

vajaa tl juustokuminaa

2 dl tattarijauhoja (runsas)

n. 1 rkl psylliumia

(halutessa kourallinen juustoraastetta)

Sekoittelin jugun, munan, suolan, siemenet, kuminan ja p.rouheen. Lopuksi jauho-psylliumseos ja halutessa juustoraaste (tuo kivaa lisämakua).  Ruokalusikalla heittelin neljä kasaa pellille, taputtelin hyvin jauhotetuilla käsillä lätyiksi ja pistelin haarukalla. Paistolämpötila 225, ajasta ei tietoa, mutta valmiita kunnes ovat saaneet kauniin rusehtavan pinnan.

Mermaid

Kuukausi vierähti jonnekin vaihtuen joulukuuksi. Lievää joulukortti panikointia ilmassa ja kummitytölle kesällä luvatun unelmien pehmolelun kaavoitusta ja valmistusta. Kaveri linkitti aikaa (vuosi?) sitten sivun jossa taitava tyyppi valmisti lapsien suunnitelmien mukaisia pehmoleluja (sivua tietenkään en enää löytänyt). Löysinpäs! Täällä siis. Tavoitteena olisikin kyetä valmistamaan edes jotain sinnepäin. Siinäpä muillekin lahjavinkkiä pukinkonttiin! 

Tonttukin ilmestyi taas kuten parina aikaisempanakin vuonna. Se syntyi tilkuista, vanhasta viltistä ja kaverilta saadusta karvaliivistä. Öisin se lähtee omille retkille poron kanssa ja aamuisin palaa yllätys taskuissaan.

TilkkuTimantti

Kolmioista syntyvää tilkkukuviota oli pakko kokeilla. Kun etukappale alkoi muistuttaa timanttia niin takapuolen tein muistuttamaan vielä enemmän. Etupuolesta laadin sekavan "kartan", ettei aivan metsään olisi mennyt. Takapuoli syntyi ilman karttoja tuumaillen ja viivottimella suuntaillen.Tyynystä löytyy kangasta kaksista housuista, vanhaa lakanaa ja jämäkankaita. Vetoketjukin elää toista elämää.

Vanha ja kenkku ompelukone saa vähän aikaa lepuutella koneistojaan kaapin hyllyllä seuraavaa operaatiota suunnitellessa ja kaavoitellessa. Sitä ennen takaisin maalituubien ja varmasti kuivahtaneiden pensseleiden pariin.

Pitsisiä hiutaleita

 Hieman kesti, mutta lähes vuosi sitten aloittama päällinen sai vetoketjunsa. Pitsistä hempeyttä häivyttelin ompelemalla vetoketjun rouheasti näkyville. 

Kuvia tyynystä myös tässä ja täällä.

Päivä vapaana

Sade ja hidas aamu. Kirppiksillä tutkailu ja kirjaston hyllyjen välissä haahuilu. Valmis ruoka, sohvankolo, kirjapino ja suklaa. Pimeässä illassa kynä, paperi ja pöytälampun valo.

Edellisenä iltana pohjustin taulun gessolla ja lauantaina arvoin luonnoslehtiön sivuilla kuka on eka. Ompelukonekin huutelee, kangaspaloja ja vetoketjuja (uusia sekä vanhoja) yht. 2,40 €:lla. Kirjapinoakin olen ennättänyt jo kuluttaa viimeiseen opukseen, kangasvärjäyksiä ja oman alan muistinvirkistystä. Tiedä, vaikka sillekin tiedolle tulisi syksyn aikana käyttöä.

Kesäpipo

Viikonloppuna ehdin tehdä jotain niinkin mukavaa kuin huoltaa ompelukoneen ja saumurin. Pakollisia toimenpiteitä viimeistään siinä vaiheessa, kun ompelukone alkaa yskimään ja saumuri ompelee vähän sieltä sun täältä. Samalla ompelin pienimmäiselle kesäpipon vanhasta t-paidasta sulkasatoisen tirpusen kuvituksella sekä paikkasin viidet housunpolvet. Pipo syntyi nopeasti neliö kaavalla hyväksi käyttäen paidan omaa alahelmaa ja lopuksi tuunaus kangastussilla.

Pitsiliina + lempifarkut = tyyny

Lempifarkuista luopuminen teki vähän tiukkaa. Ilmastointiaukot sen kuin kasvoivat ja vaikka niitä kovasti paikkailin niin aina jostakin repsahti uudelleen. Sitten kun aikani hiplailin kaverilta saamia pitsiaarteita ja haikailin hajonneita housujani päätin lyödä nämä ihanuudet yhteen. Silläkin uhalla, että en liiemmin pidä farkkutuunauksista.. 

 Käytin kangasta kootessa hyväksi jo housuissa olemassa olevia saumoja. Tyynyksi ommellessa syntyi sitten pakostakin muutama uusi sauma. Vetoketju vielä puuttuu. Jos saisi kevät auringosta "kaappisiivouspureman" ja löytäisin jonkun virttyneen paidan vetoketjulla. Pitsin mallasin neuloilla oikealle kohdalle ja ompelin käsin. Lisäohjeistustakin annan jos joku muukin innostuu operaatioon.

Pakkaspäiviä

Puku puudelille

Vanhalle rouvalle fleecepuku talven pakkasille. Kaipaisi päälle vielä ainakin manttelin jos en intoudu toista vedenpitävämpää pukua ompelemaan. Ompelu sujui joutuisasti, mutta kaavat tuottivat eniten päänvaivaa. Vähän sain apua vanhasta käsityölehdestä, mutta siinäkin puvut oli suunniteltu isoille koirille.

Puku syntyi ikean vanhasta viltistä, resorit vanhasta paidasta ja vetoketju aikansa eläneestä vauvan yöpuvusta. Uutta vain pyllyn ylittävä kuminauha.

Kehitysideoina leventäisin lahkeita ja lyhentäisin resoreita, joka jouduttaisi tassujen saantia oikeisiin osoitteisiin. Kaulassa oleva resori taas voisi olla leveämpi ja vetoketjukin saisi kulkea koko selän pituudelta. Heijastinkaan ei olisi pahasta..

 Pääasia, että vilukissa tarkenee..tässä tapauksessa koira. 

Rumilukselle elinvuosia

Anoppi pyörittelee silmiään. Raahasin likaisen, hajoamispisteessä olevan maton kotia. Kotona odotti täysihoito pesulla, leikkauksella ja uusilla päädyillä. Miehen mummun kutoma matto saa nähdä vielä elämää meidänkin eteisen lattialla.

Moni muukin pyöritteli silmiä. Viime vkl:na kipusin myös ukkilan katolle. Katto alkaa olla niin surkeassa kunnossa, että ensi kesänä jos ei peltejä pistä niin saa heittää hyvästit kaikelle tekemälleen työlle. Talvi aikaa opiskella ja miettiä onko tässä ikuuisuusprojektissa mitään järkeä? Mielikuvat siitä miltä kaikki voisi näyttää vuosien ja lukemattomien uurastusten jälkeen eivät anna luovuttaa. Ensi kesänä on vain revittävä aikaa, rahaa ja ehkä apulaisiakin jos haluaa mielikuvat säilyttää..

Imetystyyny

Kaikkea mitä et ole tehnyt ennen synnytystä valmiiksi et varmasti ehdi tehdä sen jälkeenkään. Eli viime vauva-ajasta (vauva vuodesta) viisastuneena ei varmasti paljon ehdi ompelukonetta käyttelemään. Toki tilauksessa on unelma kiltti, koliikiton, huoleton vauva, mutta jos käy niin kuin esikoisesta niin jatko-sotaan on kaikki apuvälineet tervetulleita ;). 

Imetystyynyä kaipailin jo esikoisen aikana, mutta jäi silloin hankkimatta/tekemättä. Teippailin yhteen sanomalehtiä ja piirsin kaavat omien mittojen mukaan. Googlettamallakin löytyi kaavat ja ohjeet, mutta koko ja ulkonäkö eivät aivan miellyttäneet. 

Kierrättäen käytin vanhoja lakanoita niin sisustyynyssä kuin ulkopuolen päällisten teossa. Päällisiä tein kaksin kappalein, että saa heittää toisen aina välillä pesuun. Päälliset ovat nauhoin sulettavaa mallia (yht. 3 paria), mutta vetoketjuakin voi käyttää.

Pieni apulainen on tärkeä tyynyn täyttövaiheessa. Tuppaa vaan olemaan komentelevainen. Täytteet löytyivät oman kaapin vanhoista tyynyistä joita upposi lähes 3 kipaletta. Tyynyjen päällisetkin suikaloin täytteeksi joten mitään ei mennyt hukkaan.

Lopuksi kuva ahtaan yksiön asukkaasta. Korjaan; Mahan asukkaan ahtaasta yksiöstä.. :)

Pieni pirteä

Sohvan nurkka sai keväisen piristyksen ikeasta ostetusta kangaspalasta.  Hintaa tyynylle  tuli n. pari euroa + vetoketju. 

Meidän sohva toimii päivisin leikkipaikkana, vaikka omakin huone olisi sitä varten. Hyvä jos itse istua saa kun on sen verran komenteleva pikku isäntä. Saa kyllä kuulla "pois daada" (pois jalka)  komennusta useasti päivässä. Sohvan reuna kun on hänen ajotiensä.. Ei mene kovin usein läpi kun äidin mielestä sohva on istumista varten..