Hiilillä

Kaverin valmis työ (jonka valtasi ajottain valtava motivaatiopula) ja kolme poimintaa elävän mallin kurssilta, joissa 45 sekunnin - 3 minuutin nopeita asentoluonnoksia. Toiseksi viimeinen kuva pala isommasta, jossa oli aikaa jo enemmän. Ensimmäisessä hiilien lisäksi käytetty pastelleja.

Uusia tuulia

Syksyllä puhaltelis uudet tuulet kotiäidin elämään. Koulunpenkki, lasten hoitopaikka ja ehkä hiukan opettajan hommiakin. Vielä on kuukausi aikaa sulatella tulevaa, nauttia kotielämästä, virkistää muistia ja kerätä pakastin täyteen luonnon antimia.

Pimeällä takapihallani herne vasta kukkii ja kukatkin taitavat jäädä kukkimatta tälle kesää. Kaverille suunnittelema suurikokoinen tuparilahja on venynyt kakkos vessassa kuukauden. Innostus pääsi lopahtamaan lukemattomien pikkutaukojen takia ja nyt ajattelinkin lapsivapaapäivien kunniaksi yrittää saattaa jotain loppuun. En ehkä tätä, mutta jotain muuta!

Birds + Mr. Hare

 Keittiön penkinpäällisten vaihtoprojekti käynnissä. Ikeasta taannoin ostin valkoista paksua kangasta tähän tarkoitukseen ja vihdoin sain aikaiseksi saada homman eteenpäin. Kangasmaali edelleenkin uupuu, joten musta akryylimaali ajoi ja ajaa taas asiaa. Herra Jäniksen piirsin kangastussilla.

Päälliset toteutin sabluunoilla, teipillä, kangastussilla, akryylimaalilla ja leveällä pensselillä. Plussien kohdalla oli hoputtava apulainen mukana hommissa ja suti pääsi lipsumaan vähän sabluunoiden allekin. Akryylimaalia ohentamalla sain haalistuneempia ja vesivärimäisiä pintoja. Piirrettyäni jäniksen ja (+silitys) tein lopuksi ronskilla otteella ylälaitaan plussan akryylilla ja heitin lähes heti pyykikoneeseen, josta jäikin väriä mielestäni jäljelle sopivasti. Vielä yhtä vaille uupuu eli hommat jatkuu.

In Your Nature

Ei ensimmäinen paitatuunaukseni, eikä varmasti viimeinenkään. Valkoiset paidat ovat siitä hyviä, että ne kuultavat vähän lävitse, etenkin jos väliin pistää lasin. Välissä minulla on toiminut kehyksistä irroitettava 50x40 lasi. Ensin etsiskelin sopivaa kopioitavaa kuvaa ja eksyin sitten (taas) artlimitedin sivuille. Valinnan vaikeus, mutta onneksi tuunattavia paitojakin riittää.

Tallensin kopioitavan kuvan koneelle ja suurensin sitä näytöllä. Heitin valkoisen paperin tietokoneen näytön päälle ja tein nopean jäljennyksen kevyesti lyijykynällä. Tulostaakin voi, mutta itse tarvitsin vain tietyt pääviivat ja loput heittelin vapaalla kädellä. 

Seuraavalla shoppailureissulla täytyy harkita värillisten kangastussien hommaamista, tämä kuva olisi sitä melkein vaatinut.

Kimallus

Ystävä toivoi puoli vuotta sitten, että tekisin hänelle timantin samalla tekniikalla kuin vastapainossa . Heitin silloin, että jos vaikka synttäreille sitten. Viime tippaanhan se silti meni ja pikkutunneille. Ehkä otankin liidun ja hiilen mukaan seuraavalle kyläreissulle ja viimeistelen valot ja varjot loppuun.

Sankari oli onneksi tyytyväinen ja löytyi kuulemma hänen voimaeläimensäkin sattumalta.

Hiili ja liitu rullapaperille n.70x100cm.

-Aito ystävyys on kuin timantti. Se kestää silloinkin kun kaikki muu hajoaa.-

Kesäpipo

Viikonloppuna ehdin tehdä jotain niinkin mukavaa kuin huoltaa ompelukoneen ja saumurin. Pakollisia toimenpiteitä viimeistään siinä vaiheessa, kun ompelukone alkaa yskimään ja saumuri ompelee vähän sieltä sun täältä. Samalla ompelin pienimmäiselle kesäpipon vanhasta t-paidasta sulkasatoisen tirpusen kuvituksella sekä paikkasin viidet housunpolvet. Pipo syntyi nopeasti neliö kaavalla hyväksi käyttäen paidan omaa alahelmaa ja lopuksi tuunaus kangastussilla.

FoXes aRe Blue

Vastapaino

 

Tästähän se ajatus sitten lähi. Nähtyäni Martinin työn halusin kokeilla tyyliä yhteen vanhaan luonnokseeni. Epätasapainohan sillä vaivaa (suuren koon takia jouduin työstämään lattian tasossa, joten vasta nostaessa huomasin olevan vinksallaan), mutta pääasia, että sain vihdoin itseä niskasta kiinni ja kynän käteen.

  

 Hiili rullapaperille 70x100cm.

Satu: Pikku aasin uni

Pikku aasin uni

Iltaisin, kun päivän viimeiset auringon säteet leikkivät pienen aasin nenän päällä, 

luki äiti aasi sadun pienen lammen kalasta. Kalasta  mikä rakasti valoisia kesiä,

 mutta inhosi talven synkkyyttä, joka verhosi lammen pimeyteen puoleksi vuodeksi.

Eräänä iltana kun uni hiipi taas pienen aasin luomien alle, matkusti se unien junalla

 pienen lammen kalaa tapaamaan. Lammen rannalla syksyn tuulet pörröttivät aasin 

turkkia ja metsä kuiski talvea, silloin etsi ja huhuili aasi kalaa. Lammesta kuului ääni:

 "Miksi saavuit aasi pieni?. Talven tullen pimeineen et täällä enää ketään nää". 

Vastasi ja kysyi aasi: "Tulin kertomaan tähdistä ja kuusta, jotka valollaan talvisinkin

 taivaan meren täyttävät. Miksi silloin yksinään tänne jäisit kesää oottamaan?.

Tovin mietti ja aasia sitten kovasti kiitti. Ei ollut tiennyt kala, että talvenkin pimeässä 

voi ympärilleen nähdä.

Siitä lähtien matkusti kala aasin unissa ja äidin kertomassa sadussa talveksi 

taivaalle tähtien ja kuun luokse. Sieltä se katseli kun lumi ja jää peittivät lammen ja 

metsät maineen, jota vasten kuu ja tähdet kilpaa loistivat. Talven pimeän ja kylmän

 kadotti valo, joka toi kalan sydämeen lämmön, muiston kesästä jota se rakasti.

-Tany-

(Kuva: Kaksoiskuva, lyijykynä 2005) 

Voi kun joskus saisi aikaa työstää vaikka lyhytkin lasten satukirja kuvineen teksteineen. Kyllä varmasti senkin aika vielä koittaa, mutta liekkö ehtivät omat lapset sitä lukemaan.. Pienten lasten saduissa kuvat merkitsevät paljon enemmän kuin teksti, vaikka kyllä jokin pienikin juoni sadussa kuin sadussa täytyy olla. Satuillahan voi kuka vaan, ilman kirjan tekstejäkin. Sitä olen tehnyt itse isosiskon roolissa pikkusiskolle ja nykyään omille lapsille. Olen huomannut myös mieheni tekevän niin ja sama suosikkisatu saakin eri käsissä ainakin kaksi aivan erilaista kertomatapaa. Omat satuni ovat miehen satuihin verrattuna jännittävämpiä ja pelottavampia, kun mies taas tekee kanoja anastavasta ilkeästä ketustakin kiltin koiranpennun ;).

Luonnoskirja

 Toteutuneita ja toteutumattomia, visioita, kokeiluita, lausahduksia ja jopa tatuointihahmotelmia.. Mustekynällä vedetty viiva on peruuttamaton. Virheen tehtyään voi yrittää korjailla sitä ja joskus huomatakin, että lopulta se kuuluukin siihen kaikkien korjausviivojen keskelle. Olen ihastunut mustekyniin, varsinki mustaan. Joskus olen jopa ajatellut jättäväni öljyvärit ja työstäväni pelkillä mustekynillä. Tuskimpa, mutta mustekynä kulkee vaikka taskussa, öljyvärit vaatisivat tällä hetkellä lukitun huoneen. Ehkä helppous ja nopeus kaikessa kiehtoo näinä päivinä kun hetken hiljaisuuskin on luksusta. 

Tämä on käynyt läpi jo pienen siistimisen.

Luonnos, joka päätyi kankaalle.

Pienen kehittelyn ja siistimisen jälkeen ainesta vaikka tatuoinniksi. Anyone? ;)

Pieni taiteilijan alku

Ensin inspiraatiota hakemassa lähimetsässä ;) Jonka jälkeen luovin osuus...

Rullapaperia, hiiltä ja liituja. Lopuksi päälle fiksatiivia. Tuli niin hieno, että äidillä täytyy hommata iso kehys johon voi tehdä vaihtuvan näyttelyn pienen taiteilijan teoksille. Aiemmin sitä katseli vähän vinoon niitä jotka ripusteli lastensa töitä seinille, mutta mikä siinä muuttuu kun ne työt ovatkin oman jälkikasvun aikaansaannoksia? :)

The pissapuu

Epätoivoista epätoivoisempaa opettelua sisäsiistiksi. Ensin oli vessatraktori ja nyt pissapuu.. mitähän sitten ;) Harvemmin sitä kyllä 18-vee vaipoissa enää kuljetaan onneksi :)

Kasvoja

 Vanhoja lyijykynätöitä arkistosta. Kaksi ensimmäistä elävästä mallista, kolmas valokuvasta ja viimeinen pienestä passikuvasta.

"Arja"

"Jaakko"

"Hannes"

"Hulda"