torstai 22. joulukuuta 2011

Vuoden pimein aika





Vuosi tulee kohta täyteen siitä kun blogi sai alkunsa. Vaikka olen väkertänyt tätä omaksi iloksi ja huviksi, on mukava ollut silti huomata, että kävijämääräkin on raksuttanut. Lukijoista olen erityisen otettu sekä kommenteista, kiitos. Kaikkea otan edelleen vastaan, risujakin, niillähän voin vaikka sytytellä uusia ideoita kun aikansa sulattelen.. ;)

Ylihuomenna toivottavasti saan jotain muutakin kuin risuja ;). Lähdemme huomenna maalle joulun viettoon. Siispä toivottelen kaikille ihanaa, rentouttavaa ja rauhallista joulua sekä idearikasta ja hyvää uutta vuotta 2012!!

-Tany-



perjantai 16. joulukuuta 2011

Puku puudelille



Vanhalle rouvalle fleecepuku talven pakkasille. Kaipaisi päälle vielä ainakin manttelin jos en intoudu toista vedenpitävämpää pukua ompelemaan. Ompelu sujui joutuisasti, mutta kaavat tuottivat eniten päänvaivaa. Vähän sain apua vanhasta käsityölehdestä, mutta siinäkin puvut oli suunniteltu isoille koirille.

Puku syntyi ikean vanhasta viltistä, resorit vanhasta paidasta ja vetoketju aikansa eläneestä vauvan yöpuvusta. Uutta vain pyllyn ylittävä kuminauha.

Kehitysideoina leventäisin lahkeita ja lyhentäisin resoreita, joka jouduttaisi tassujen saantia oikeisiin osoitteisiin. Kaulassa oleva resori taas voisi olla leveämpi ja vetoketjukin saisi kulkea koko selän pituudelta. Heijastinkaan ei olisi pahasta..

 Pääasia, että vilukissa tarkenee..tässä tapauksessa koira. 

lauantai 10. joulukuuta 2011

Kuiskaus



Puhun kuiskaamalla ja kuiskaan puhumalla.
Ei kukaan itke vuokseni. Asun teillä tuntemattomilla.

Vaatteissani on outo merkki menneestä. 
Se näyttää pilveltä, maistuu vaniljalta.



Nimeni, niin selittämätön. 
Joskus arvaillaan, sittemmin unohdetaan. 

Kaukaa katsellaan, huomataan, on elämän parhaat hetket jo pois lipuneet. 
Manaillaan, mene merten taa, siellä vielä kenties joskus tavataan.



Puhu minulle kuiskaamalla, sanoilla herkillä. Etten kaatuisi, mieltäni satuttaisi. 
Sano se hitaasti tavuttaen. Yritän ymmärtää, lupaan en kävele pois.

Kuiskaan sen sinulle puhumalla. Puhun hiljaa kielillä perhosten.
Perhosen lailla sanani lepattavat hetken päivän lämpöisen, illan varjoihin kadoten. 




Puhun kuiskaamalla ja kuiskaan puhumalla.
Pyydän, älä kävele pois.



perjantai 25. marraskuuta 2011

Luonnoskirja


 Toteutuneita ja toteutumattomia, visioita, kokeiluita, lausahduksia ja jopa tatuointihahmotelmia.. Mustekynällä vedetty viiva on peruuttamaton. Virheen tehtyään voi yrittää korjailla sitä ja joskus huomatakin, että lopulta se kuuluukin siihen kaikkien korjausviivojen keskelle. Olen ihastunut mustekyniin, varsinki mustaan. Joskus olen jopa ajatellut jättäväni öljyvärit ja työstäväni pelkillä mustekynillä. Tuskimpa, mutta mustekynä kulkee vaikka taskussa, öljyvärit vaatisivat tällä hetkellä lukitun huoneen. Ehkä helppous ja nopeus kaikessa kiehtoo näinä päivinä kun hetken hiljaisuuskin on luksusta. 



Tämä on käynyt läpi jo pienen siistimisen.




Luonnos, joka päätyi kankaalle.


Pienen kehittelyn ja siistimisen jälkeen ainesta vaikka tatuoinniksi. Anyone? ;)

torstai 24. marraskuuta 2011

Luonnonsuola vs teollinensuola



En ole mikään "ruokaniuhottaja", vegaani, tukaani tai luomuvannoutunu (ainakaan vielä, joskus toivottavasti), mutta jotakin joltakin väliltä. Matkalla kuitenkin kohti terveellisempää, koska e-koodit hirvittävät ja kaikki se "roska" mitä kaikkeen lisätään ja tässä tapauksessa, miksi hyvä poistetaan?? Erälehden ruokanumero (12/2011) muutti meidän perheen suolan käytön niin, ettei teollinensuola enää koskaan palaa hyllyymme. 

Ennen kuin teollinensuola päätyy pöytäämme se käy läpi prosessin jossa siinä poistetaan kaikki mineraalit kuten elimistölle arvokas magnesium sekä 81 muuta alkuainetta. 
Suurin osa teollisesti valmistetusta suolasta menee pelkästään teollisuuden käyttöön. Lopulta vain 0,3% päätyy kuluttajien hyllyihin. Ruokasuolamme onkin yllättäen teollisuuden sivutuote, joka sisältää 99,9% natriumkloridia + paakkuuntumisenestoaineita, jodia ja muita kemikaaleja. Jodin lisääminen suolaa aloitettiin vuonna 1940, jolloin struuma eli kilpirauhasen suurentuma oli yleinen sairaus Suomessa. Nykyisin jodia saadaan maitotaloustuotteista, merikaloista, merilevästä, kananmunista ja viljavalmisteista. 

Luonnosuolat tuotetaan joko kuivaamalla merivedestä tai louhimalla alueilta, jotka ovat olleet muinaista merenpohjaa. Luonnonsuolan etuna on, että siinä on luontainen yhdistelmä natriumkloridia, arvokkaita mineraaleja kuten kalsiumia ja magnesiumia sekä elimistölle tärkeitä hivenaineita. 
Luonnonsuola on luomutuote, josta ihmiset ja eläimet ovat kymmenien tuhansien vuosien ajan saaneet elintärkeitä vitamiineja. Lisäksi siitä puuttuu teollisensuolan tavanomainen "pistävä" maku.

Ruususuolaa louhitaan Andien vuorilla Boliviassa. Louhijat valikoivat vain parhaat ja tasalaatuisimmat suolakimpaleet, jotka pilkotaan pienemmiksi, huuhdotaan ja jauhetaan. Sen lisäksi, että se korvaa vaarallista kaivostyötä sillä työllistetään ja koulutetaan intiaaneja, jotka saavat oikeudenmukaisen korvauksen työstään.
Ruususuolan punertava väri tulee sen sisältämästä raudasta ja mangaanista eikä siitä ole poistettu elimistölle arvoikkaita mineraaleja.

 Luontaistuotekaupastamme löytyi vain Ruususuolaa, mutta nettimarkkinoiden valikoima on laajempi. Hintaa suolalle tuli n.12 e/kg, joka kestää varmasti meidän käytössä pitkään. 



keskiviikko 23. marraskuuta 2011

ParAL-Lel CitY


Kirja joka lähtee mukaan vain yhden hienon ja inspiroivan kuvan takia? Paral-lel cityn kohdalla kävi näin. Toki muutama muukin kuva miellytti ja kirppishinnoissa kun liikuttiin niin kyytiin vain. City on ilmestynyt Markus Henttoselta vuonna 2003. Kuvat ovat vuodelta 2001 kun hän suoritti taideakatemian työharjoittelua Barcelonassa.


Paral-lel cityn lisäksi kuvia myös mustan taiteen; Suomalainen valokuva 1993 sekä Hans von Schantz; Album von Berlin nach Jerusalem.



 Jostain pitäisi oma valokirjain saada. Character myy niitä, mutta odottelen, että löytäisin omani hiukkasen halvemmalla. Pientä etsintää olen tehnyt ja kysellyt eräältä entisen kaupan omistavalta papalta olisiko hän pistänyt talteen kirjaimia. Mitään ei ole kuulemma pois heittänyt, mutta kirjaimista ei hällä ollut muistikuvaa. Aikoi penkoa aittaa jos jotain löytyisi :)












 Ihan yhdestä pienestä jutusta voi syntyä suuri määrä ideoita. Luonnoskirjoista löytyy paljon toteuttamattomia ja jatkokehitystä odottavia luonnoksia. Lisääkin saisi tulla, mutta ihana olisi joskus päästä niitä purkamaan ihan kankaallekin asti. Huomenna lupaan, että palaan taas luonnostelemaan, jotta viimeistään puolen vuoden päästä löytäisin aikaa itselleni maalitörppöjen, tärpätin ja pensselin parissa. Piste.