Anoppi pyörittelee silmiään. Raahasin likaisen, hajoamispisteessä olevan maton kotia. Kotona odotti täysihoito pesulla, leikkauksella ja uusilla päädyillä. Miehen mummun kutoma matto saa nähdä vielä elämää meidänkin eteisen lattialla.
Moni muukin pyöritteli silmiä. Viime vkl:na kipusin myös ukkilan katolle. Katto alkaa olla niin surkeassa kunnossa, että ensi kesänä jos ei peltejä pistä niin saa heittää hyvästit kaikelle tekemälleen työlle. Talvi aikaa opiskella ja miettiä onko tässä ikuuisuusprojektissa mitään järkeä? Mielikuvat siitä miltä kaikki voisi näyttää vuosien ja lukemattomien uurastusten jälkeen eivät anna luovuttaa. Ensi kesänä on vain revittävä aikaa, rahaa ja ehkä apulaisiakin jos haluaa mielikuvat säilyttää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti