Syksyllä minussa herää pieni hamsteri. Pakkanen pitää mieluusti pullottaa kesän ja syksyn herkuista, jotta voin talvella muistella hikisiä (lämpimiä), sääskien ja nokkosten pistelemiä (rentouttavia) reissuja metsiin ja lähipuskiin. Hillikot olivat näillä leveyksillä tyhjillään ja mustikot kuivillaan, mutta onneksi pensaat ovat olleet pullollaan marjoja. Sienetkin meinasivat jäädä mullan alle, sateet onneksi pelastivat. Nokkosten ja siankärsämön kuivaus tuotti homeisia tuotoksia, joten uusi satsi nokkosia kuivui nopeasti uunissa. Parhaimmat nokkoset kerätään keväällä ennen kukintoa, mutta kyllä Matti-myöhäinenkin vielä syksyllä kerkeää. Vanha nokkospelto matalaksi niin uusia pääsee jopa parin kolmen viikon päästä leikkaamaan.
Kuvassa viime syksyn muikunpyyntiä, hauskoja muttei varmaankaan syötäviä sieniä, pikkumiehen marjasaalis ja mummulan pihasta löytyvä kaunis, mutta ei todellakaan syötävä marjaköynnös (jos oikein muistan niin 10 marjaa on lapselle kuolettava annos!).
