Ukkila

 Ukkila on miehen ukin vuonna 1955 rakentama talo, jossa on ison pirtin lisäksi pieni keittiö, makuuhuone ja jälkeenpäin valmistuneet wc, suihku ja sauna. Vintiltä löytyy myös pieni huone, jossa ennen asui mm. vuokralaisia.

Pari vuotta vanhoja kuvia arkistoista :

Vasemmalla mattojen ja levyjen alta paljastunut lautalattia.

 Vasemmalla tilkittyä kunnostamatonta ikkunaa. Oikealla kuva pirtistä vielä, kun osa matoista ja levyistä oli poistamatta.

Oikeanpuoleinen makuuhuoneessa sijaitseva uuni on saanut jo purkutuomion,  vasen pirtin uuni odottaa vielä tarkempaa tutkimista halkeaman takia.

Julkisivu on saanut kyytiä vaihtelevista sääoloista. Kuistin ikkuna oli niin laho, että sain kasattua yhden ehjän vaihtelemalla ikkunoista osia keskenään. Toisen puolen laudoitin, kun harvemmin sitä siivouskaapista ulos katsellaan ja toisinpäin.

Oikealla aarteita joita välillä löytyy purkaessa.

Keittiö ja entiset patterit putkineen. Ilman näitä olisi säästytty suurelta määrältä hometta!.

Oikealla, jotta tekeminen ei varmasti koskaan loppuisi, yksi työmaa lisää. Maalinpoisto ( kerroksia ainakin 4 ) selvästi voiton puolella. Hiottu on lukemattomia tunteja, maalinpoistoja ja kiillotuksia kokeneita vetimiä ja koristeita unohtamatta. Kylkeen nojaa luukku, (kirjoitustaso) joka peittää pienet laatikot. Osien toivon olevan tallessa tai löytyvän siihen mennessä kun kokoaminen lähestyy. Kuvassa lipastosta puuttuvat päälle kulmiin tulevat sorvatut nupit.

"Kaikista päivistä on eniten hukkaan mennyt se, 

jolloin ei ole nauranut"

-Chamfort- 

(Pohjolan sanomat, lauantaina kesäkuun 6. päivänä, vuonna 1959 )

Keinutuolista lastentuoliksi

No niinhän siinä sitten kävi, että aikansa keinu narisi ja nirisi, naks ja poks.. sitten repeili liitoksista. Keinun jalkaosaan joskus tehty epämääräinen liitos irvisteli, vaikka sitä yritin liimailla. Kun ei kotoa löydy sellaisia vehkeitä millä voisi irroitella ja liimata jalat uusiksi niin otin sahan ja vasaran käteen...

JA tässä lopputulos:

Keinutuolin uusi ilme

Verkkaisesti edennyt keinun entisöinti alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Energiatasot on ollut viimepäivinä, korjaan kuukausina, niin pohjissa, että viikon kuurin kun söin rautaa niin alko taas vähän jaksamaan :) Viikkojakin on jo kasassa 30, lisääntyneistä kiloista puhumattakaan ;) Aika juoksee niin hurjan nopeaa, että alkaa jo tressi iskeä kaikesta siitä mitä vielä pitäisi keretä tekemään..

Jatkoin syksyllä aloittamaani naulojen irroitus operaatiota. Syksyllä hioin puuosat lakasta, mutta voi olla, että jätän keinun maalaamatta kun pelkkä hiottu pintakin patinoineen miellyttää silmää. En ole käynyt entisöintiin koulua saati kurssia, ehkä joskus jotain lukenut? Että perinne-entisöijät tai perinteitä vaalivat voivat löytää tästä jotain sanomista.. 

Jousien langoitus ja pehmusteet olisivat varmasti kaivanneet uusimista. Langoitus vaatisi jo jonkin sortin kurssin, että tulisi sidottua oikein, että parempi tällä kertaa jättää välistä. Pehmuste oli jo aika painunutta joten lisäsin siihen vanulevyä osittain pari kerrosta. Keinun verhoiluun käytin entisen, pieneksi jääneen päiväpeiton jonka joskus olen ommellut vanhoista samettihousuista. 

Keinuun kuuluvat myös käsinojat, mutta mietin tarvitseeko se niitä ollenkaan ulkonäön puolesta. Tekisi siitä lapsiturvallisemman kyllä. Vielä uupuu takapahvi, sen verhoilu ja napit, mutta eiköhän nekin valmistu kun  pahviakin sain tänään.