Kolmas ulottuvuus

Arkistoihin ja vuoteen 2009 . Ei niin hääppöinen, mutta esittelemisen arvoinen. Matkalla valmiiseen joksi ei koskaan valmistuta, mahtuu monenlaista töherrystä joista osaa kehtaa näytellä ja osa piilotetaan. Tämän taulun halusi paras ystäväni ja sen sai. 

Ensimmäinen osa tauluista on kuin omia lapsia, vaikea luopua, mielenkiintoisia virheineenkin. Toinen osa kehitys kelpoisia, lahjoitukseen (myytäväksi) kelpaavia ja katseenkestäviä. Kolmas ja viimeinen erä, häkkivarastoluokkaa, säilytetään pimeässä, odottavat valoa rovion muodossa ;). 

Kentän perällä

Askeleet käyvät pellon laitaa. Sankko painaa kyynärvarrella. Tänäänkin saadaan syödä hyvin. Verho heilahtaa. Vaimo.

Tuvassa tuoksuu lämmin ja lattian täyttää lasten meri. Kehdossa tuhisee uusin tulokas.

Edellis iltana kun taivas oli jo hämärtynyt ja usva noussut pelloille asti, paloi saunan ikkunassa kynttilä pitkälle yöhön asti. Kätilön pehmeät kädet. Ensimmäinen keuhkot täyttävä huudahdus..

Ajatus lensi ja mielikuvitus kiisi kun kävimme vkl:na isoisoisien ja äitien mailla. Vaikka oli hiljaista ja autiota, pystyi silti aistimaan eletyn elämän tai ainakin kuvittelemaan sen.

Rumilukselle elinvuosia

Anoppi pyörittelee silmiään. Raahasin likaisen, hajoamispisteessä olevan maton kotia. Kotona odotti täysihoito pesulla, leikkauksella ja uusilla päädyillä. Miehen mummun kutoma matto saa nähdä vielä elämää meidänkin eteisen lattialla.

Moni muukin pyöritteli silmiä. Viime vkl:na kipusin myös ukkilan katolle. Katto alkaa olla niin surkeassa kunnossa, että ensi kesänä jos ei peltejä pistä niin saa heittää hyvästit kaikelle tekemälleen työlle. Talvi aikaa opiskella ja miettiä onko tässä ikuuisuusprojektissa mitään järkeä? Mielikuvat siitä miltä kaikki voisi näyttää vuosien ja lukemattomien uurastusten jälkeen eivät anna luovuttaa. Ensi kesänä on vain revittävä aikaa, rahaa ja ehkä apulaisiakin jos haluaa mielikuvat säilyttää..