Kun istuu märän kannon päällä sateen ropistessa sankkoon, katsellen yksin hiljaisuudessa utuista metsää, ikä tuntuu vain numeroilta, jotka sade pyyhkii epämääräisiksi koukeroiksi. Vuosien myötä numerot menettävät merkitystään ja melkein haluaisikin unohtaa niiden juoksevan, tai toivoisi voivansa pysäyttää ne edes hetkeksi.
Numerollisesta vanhenemisesta ja kelistä huolimatta kävin puolukassa, paikassa, jonne tämän kylän mummotkaan eivät maaston puolesta uskaltaudu. Ja paikassa joka näyttää kauniilta, satoi tai paistoi.
Onnittelut vuosien karttumisesta! Toivottavasti sentään vähän juhlistit.
VastaaPoistaKiitos :) En oikeastaan, mutta ens vkl:na varmasti senkin edestä ;)
VastaaPoista