Viime vkl:na liian lyhyt reissu siskon luo. Ehdittiin vilkaista kauppoja, katuja ja kirppis. Leivottiin pitsaa, syötiin kakkua, nähtiin isoksi kasvaneita serkkuja, päästiin pieni askel eteenpäin yhteisessä ikuisuusprojektissa ja juteltiin ilman ajatuksenkatkojia.
Mennessä junassa oli rauhallista, sivulla istui keski-ikäinen nainen välillä nuokkuen. Heitin jalat vapaalle penkille ja luonnostelin puoli matkaa häntä salaa vihkooni. Tullessa sivupenkit täytti äiti ja hänen neljä pientä vilkasta lastaan. Lasten kinatessa ja kiipeillessä hattutelineellä ja äidin komentassa, leikin vielä hetken lapsetonta ja vedin suklaata nautiskellen kuulokkeet korville.
Se vapauden tunne, mikä iskee kun pääsee joskus harvoin ihan yksin reissuun!! Tai vaikka edes yksin tuonne kaupungille.
VastaaPoistaSe tunne pelottikin aivan aluksi, miten minä ja ihan yksin! Junassakin olin matkustanut vain kerran ylä-asteella pienen matkan sitä ennen. Vapauttavaa, rentouttavaa ja jännittävää. Oulusta löytyy kyllä hienoa arkkitehtuuria, että yhden päivän voisi joskus pyhittää kävellen katuja.
VastaaPoista