Puhun kuiskaamalla ja kuiskaan puhumalla.
Ei kukaan itke vuokseni. Asun teillä tuntemattomilla.
Vaatteissani on outo merkki menneestä.
Se näyttää pilveltä, maistuu vaniljalta.
Nimeni, niin selittämätön.
Joskus arvaillaan, sittemmin unohdetaan.
Kaukaa katsellaan, huomataan, on elämän parhaat hetket jo pois lipuneet.
Manaillaan, mene merten taa, siellä vielä kenties joskus tavataan.
Puhu minulle kuiskaamalla, sanoilla herkillä. Etten kaatuisi, mieltäni satuttaisi.
Sano se hitaasti tavuttaen. Yritän ymmärtää, lupaan en kävele pois.
Kuiskaan sen sinulle puhumalla. Puhun hiljaa kielillä perhosten.
Perhosen lailla sanani lepattavat hetken päivän lämpöisen, illan varjoihin kadoten.
Puhun kuiskaamalla ja kuiskaan puhumalla.
Pyydän, älä kävele pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti