Tässä tapauksessa voi aika varmasti sanoa ei, jo ennen kuin kurkistaa oven raosta.
Matka alkoi veneen haku reissulla ja matkalla takaisin kyselin mieheltä heidän pellon laidalla töröttävästä mökkeröisestä. Sauna kuulemma, eikä hänkään siellä koskaan ollut sisällä käynyt. Kun lähestyimme paikkaa pyysin (anelin) saada käydä vilkaisemassa mökkiä sisältä, ihan vain senkin takia, että olen hulluna kaikkeen vanhaan. "Mitä sieltä nyt korkeintaan voisi löytää, tai mikä olisi hyvä löytö?" mies kysyi. "No tässä tapauksessa ihan vaikka vanha sinkkisankkokin" ;). Yllätyin hieman kun löysin sinkkisankkojen lisäksi jotain muutakin.. Ei sauna, vaan pieni talo liedellä, pöydällä, sängyllä ja tuoleillaan.
Nurkassa pieni sievä kirjoituspöytä irrallisella kannella, neljä tuolia joista kaksi klaffi mallia. Oikealla myös laverisänky joka oli saanut liikaa kosteutta avonaisesta ikkunasta.
Ensi kerralla kun maalle taas mennään, suuntaan pelastamaan ainakin tuon kirjoituspöydän. Mökin reppana siirtyi maakaupoissa miehen porukoille eli kaikki irtaimisto on siis luvan kanssa sieltä vietävissä. Harmittaa kun en jo aikaisemmin moista huomannut niin laverikin olisi voinut olla vielä pelastettavissa.
Monenlaista legendaa mökistä kuulemma liikkuu, mikä lie on se oikea. Sama juttu taitaa olla lähes kaikilla hylätyillä ja vanhoilla heitteille jätetyillä autiotaloilla (ja mökeillä). Eräs "taru" kertoo mökin kuuluneen pariskunnalle ja mökin toimineen kesäisin heinäntekokämppänä. Sittemmin pariskunta oli voittanut suurehkon summan rahaa ja elänyt herroiksi. Taxilla oli kuljettu edestakaisin kaupungin väliä hotelleissa juhlimassa. Talo oli ostettu niin täyteen huonekaluja, että jalansijaa tuskin jäi jäljelle. Rahat tietenkin jossakin vaiheessa loppuivat ja palattiin takaisin kitsaampaan elämänmalliin.
Totta tai ei, hylättyjä taloja ja ihmisiäkin tarinoineen kyllä riittää, niin tällä kylällä kuin muuallakin. Monet vain jäävät oman onnensa nojaan kun ihmiset jatkavat elämäänsä katsomatta taaksepäin.
